Mun ruoanlaittohistoria alkaa lapsuuden kokkailuista. Sain aika vapaasti leipoa kotona. Olin kiinnostunut erityisesti makeista leivonnaisista, joita edelleen teen varmemmin. Kiitokset vanhemmille myös siitä, että lupa leipomiseen ei ollut katkolla edes silloin, kun kymmenenvuotiaina keksimme kaverin kanssa tehdä munkkeja. Öljyä ei ollut tarpeeksi, joten sitä jatkettiin vedellä. Ilmainen oppitunti aineiden käyttäytymisestä. Ei käynyt kuinkaan ja jälkien siivous hirveän räiskymisen jälkeen.
Varsinaisesti ruoanlaitosta kiinnostuin vasta viime vuonna tajutessani, että meillä on kohta kolme normiruokaa syövää lasta. Taidot karttuvat hiljalleen. Mieheni muistaa ystävällisesti huomauttaa aina samoista aiheista: 1) Levy pois kutoselta! 2) Oliks sulla se kakku uunissa? 3) Oletko taas käyttänyt kaikki pikkulusikat maisteluun?
Ruoanlaitossa kiinnostaa hyvät raaka-aineet ja niiden oivalliset yhdistelmät. Tykkään sitruunasta, hyvästä leivästä, runsaista ja itämaisista mausteista, suklaa- ja juustokakuista, meze-jutuista.
Alueellisesti aion tehdä ruokaa ainakin Kaakkois-Aasian tyyliin. Lisäksi tällä hetkellä kiinnostaa virolaiset ja turkkilaiset maut.
Natalia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti