tiistai 12. maaliskuuta 2013

Soijaa! Kookosmaitoa!

Eilen jääkaappi näytti aika tyhjältä, joten ajattelin kokeilla jo syksystä asti kaapissa maanneita soijapyöryköitä. Ja tämähän oli silläkin tapaasuuri saavutus, etten raskauden alettua ole soijaan pystynyt koskemaan, saati sitä valmistamaan.

Soijapyörykät kookosmaidossa


150gr soijapyöryköitä
soijaa
öljyä
sweet chili soossia
2dl kookosmaitoa
4 valkosipulin kynttä
4 tomaattia

riisiä

Pyörykät kattilaan, kattilaan kehautettua vettä sen verran, että pyörykät peittyy hyvin. Anna olla 10 min.

Heitä vedet pois. Laita kattilaan pyöryköiden seuraksi käsituntumalla soijaa, sweet  chili soossia ja öljyä (sen verran, että marinoituu hyvin). Kattila liedeltä ja anna marinoitua 10 min.

Kattila liedelle, sekaan pilkotut tomaatit, valkosipulit ja kookosmaito. Lisäile mausteita maun mukaan (ehkä joku ruohosipuli olisi sopinut hyvin).

Huuhtele riisi hyvin muutamaan otteeseen, että huuhtelu vesi kirkastuu. Keitä ohjeen mukaan.


Kuvakin oli, mutta ajatuksissani alustin muistikortin, ja sinne ne meni (mutta yllättäen näytti ihan lihapullilta kookosmaidossa...)!

Tomaatin tilalle sopisi jotain muutakin, mutta meillä sattui olemaan vain tomaatteja. Ja chiliä olisin voinut lisätä enemmänkin, mutta piti ajatella tätä pientä ruokaraatia.

Mutta itse yllätyin kyllä positiivisesti! Parempaa kuin tummasta soijarouheesta tehtynä. Nuorempi muksuistakin veteli "bullia" huiviinsa sellaista tahtia, että sai olla muutamaan otteeseen olla latomassa lisää lautaselle. Eli maistui koko perheelle!

Hanna

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Mustikkakeitto

Lapsena meillä syötiin paljon kiisseleitä. Omista metsistä tuli kerättyä mustikat, vadelmat ja karpalot, joten kun kevät lähestyi, alkoi pakastimien tyhjennys viime kesän marjoista.

Mummi kävi meillä vähän aikaa sitten ja teki mustikkakiisselin. En voinut edes maistaa sitä. Sen verran sai tarpeekseen lapsena.

Kunnes: tänään kekkasin (kiitos yhden ravintolan lounaspöydän jälkiruoan), että ne pirulaisethan voi soseuttaa!!

Välipalaksi tulikin sitten

Mustikka-mustaherukkavaniljakeittoa viilillä


5dl mustaherukkamehua tiivisteestä laimennettuna
n. 400gr mustikoita pakkasesta
4tl vaniljasokeria
2rkl ruokosokeria
3rkl perunajauhoja

Heitä mehu, mustikat, sokerit ja perunajauhot kattilaan. Sekoittele välillä kevyesti. Ota pois levyltä kun pinnalla pulpahtaa.

Soseuta.

Laita tarjoiluastioihin (pinnalle ruokosokeria ettei pinta hyydy) ja kikkare viiliä keskelle.



Tuon viilin otin ex tempore kun sellaista jääkaapissa oli (muuta ei paljon ollutkaan). Muksuille maistui (viili maustamattomana ei maistu) erittäin hyvin, samoin äidille! Joten kauppaan ostamaan iltapalaksi viiliä sopan seuraksi!

Hanna

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Ruskean reiän keitto

Tällä kertaa en julkaise kuvaa ruoasta. Sillä se oli niin kamalan näköistä!
Mutta kun söi silmät kiinni tai ei ajatellut asiaa, makunystyrät kyllä tykkäsi (lapsia ei jostain syystä saanut huijattua kokeilemaan tätä keittoa, joka näytti pahasti ripuloineen koiran ulosteelta. Ehkä lisätujaus kermaa olisi auttanut. Meillä ei auttanut, kun sitä ei ollut enempää.)

Meillä on isoissa lasipurkeissa seissyt kuivattuja suppilovahveroita. Nyt päätin tehdä asialle jotakin kun tuntui, että uusi sienestyskausi ehtii tulla ennen kuin vanhat on pistetty kurkusta alas.

Ruskean reiän suppilovahverokeitto


Iso läjä kuivattuja suppiksia (arviolta n.1,5l)
1 iso sipuli
140gr tomaattipyreetä
1,5l vettä
3 kasvisliemikuutiota
valkopippuria
2dl (tai enemmänkin) kermaa

Pilkottu sipuli pannulle runsaaseen rasvaan. Sekaan suppikset ja turaus vettä tuosta 1,5 litrasta. Sekoittele sen aikaa että sipulit vähän tekeytyy.

Sekaan pyre, sekoittele hetki. Vesi ja kuutiot. Anna tekeytyä 15-20 min. Soseuta. Lisää pippuri ja kerma. Keittele hetki. Maista. Lisää kermaa tarvittaessa.

Hanna

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Pannulla pitsaa

Hiljaista on pidellyt tämän kokkailijan osalta. Ihan niinkin rehellisesti, että hyviä reseptejä on syntynyt, mutta harvoin on tullut väsättyä pelkästään kasvista. Ja jos on, niin usein ne ovat olleet niitä suursuosikkeja (sosekeitot).

Tänään kuitenkin väsäsin nuorimmaiseni kanssa pitsaa pannulla. Olen haaveillut täydellisestä kotipitsasta, siis sellaisesta rapeasta pohjasta, mutta ei kuitenkaan kuivasta.

Keksin idean kokeilla tätä kun näin vilaukselta Jamie Oliverin paistattelevan pitsaa pannulla. Joten eikusta kokeilemaan!

Pitsaa paistinpannulla


Pitsataikina

3dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 tl sokeria
2 rkl öljyä
1,5 dl vettä.
kuivahiivaa arviolta 2/3 osa pussista

Sekoita vehnäjauho, suola, sokeri ja kuivahiiva. Tee keskelle monttu, lisää öljy ja osa vedestä. Alusta. Lisäile vettä  muutamassa osassa (itse laitoin veden kerralla ja jouduin lisäilemään vielä jauhoja). Alusta sen aikaa kun viitsit, kunhan taikina on kimmoisa, eikä pahemmin tartu nurkkiin kiinni.

Tomaattikastike

3 pientä tomaattia
paseerattua tomaattia reilu puoli purkkia
ketsuppia loraus
mustapippuria
valkosipulia

Kun olet nämä tehnyt:

Jaa takina kolmeen osaan. Kauli esim. leivinpaperin päällä ohuen ohueksi, pannun kokoiseksi. Lisää pannulle sellainen tujaus öljyä, että pohja peittyy. Kuumenna pannu (ei tarvitse olla kutosella, itse laskin siitä neloselle). Irrottele lätty leivinpaperista ja iske se pannulle. Anna paistua n. puolisen minuuttia, kunhan saa vähän väriä alleen. Käännä lettu. Heitä päälle tomaattikastike ja muut sörsselit ( meillä aikuisilla vuohenjuusto ja tujua ruotsalaista juustoa ja napolitana mixistä salaattia, lapsilla pelkkä tomaattikastike ja perus edamjuusto. Mustapippuria päälle.)

Kansi päälle (ei kai pakko jos ei haluu, mutta huomasin, että vikasta tuli pinnalta paras kun juusto sai sulaa rauhassa. Ja se ei tietenkään ole kuvissa).

Anna paistua aikansa, pohjan tilaa voi kurkkia esim. lastan avulla. Samalla voi kaulia uuden pohjan valmiiksi, paistuu kuitenkin jokusen minuutin.

Sitten vaan valmiit pitsat lautaselle ja nauti!

Ja oli muuten ihan parasta kotitekoista! Ja loppujen lopuksi aika nopeaakin. Ihan hyvä idea illanistujaisiin, jokainen saa muutamassa minuutissa pyöräyttää oman italialaisen herkkunsa!

(Ja oli muuten eka pitsa, josta meidän muksut tykkäsivät)


Hanna